Kun oikeasti ahdistaa,on NIIN yksin. Vaikka taatusti maailmassa on muitakin tämän olon kanssa,on silti niin niin niin yksin. Kukaan ei voi ottaa tätä oloa pois. Kukaan ei voi tulla tähän mukaan. Tämä syö syö syö minua. Harvinaista on tässä vain se,että vuosiin ei itku ole tämän aikaan tullut,mutta nyt se taas tulee. Minä toivon,että jonain päivänä joku voisi luvata minulle,ettei tätä enää tarvitse kestää.
Vain muutama ahdistuspäivä. Kevät kuitenkin tulee ja olo on väsy.
Alkuvuosi kuitenkin ollut mukava.
Olen oppinut pitämään puoleni ja hyväksymään tunteitani.
Koulu on alkanut. Ja minä olen PÄRJÄNNYT siellä. En ole jäänyt ulkopuoliseksi ja uskallan olla aktiivinen. Olen todella innoissani kaikesta tulevasta ja odotan,että todella pääsemme tekemään jotain.
7.8. olimme Kuopion kvssa Tikrun kanssa. Sai EHn. Pohjavilla puuttui. Piun Aimo sai ensimmäisen Sertinsä,ikää sillä hetkellä 9kk2päivää :)
Toiseksi nuorin pikkuveli täytti 18. juhlat eivät onnistuneet,mutta muuten olikin seikkailun täyteinen matka Kuopioon ja takaisin.
Ei ole juuri ahdistunut. Väsynyt tosin olen ollut TODELLA. Mutta kunhan tästä pääsen tähän rytmiin.
Joskus tuntuu,että meinaan unohtaa kuinka upeat pikkuveljet minulla on. Olen tapellut ja riidellyt kaikkien kolmen kanssa,mutta olen jakanut heidän kanssaan myös lapsuuden rankimmat ja parhaimmat asiat. Tänä päivänä saatamme syödä yhdessä,jutella hömppää tai syvällisempää. Kukin heistä on fiksu nuori mies ja kukin omaa omat mielipiteensä ja uskaltaa keskustella niistä. Hauskimpia hetkiä on,kun muistelemme yhdessä lapsuutemme kujeita ja metkuja ja nauramme niille yhdessä. Olemme kaikki hyvin erilaisia persoonia (toki yhteistäkin löytyy paljon,varsinkin tempperamentissa... ),mutta meillä on yhteiset juuret. Ilman nuita kolmea lapsuuteni olisi ollut paljon rankempi.
Eilen söimme iltapäivällä yhdessä J:n kanssa. Ruoankin valmistimme yhdessä. Myöhemmin O tuli myös meille ja vietimme sitten illan tällä porukalla laulellen ja pelaillen :) On ilo,että Timppakin tulee toimeen veljieni kanssa. V ei tälläkertaa malttanut tietokoneen ääreltä mukaan.... (murh.)
"For I know
He would not encumber me
He ain't heavy, he's my brother"
Olin täysin unohtanut miten ihana tunnelma kirjastoissa voi olla. Uskaltauduin naapurikunnan kirjastoon,joka on isompi kuin omamme ja olin haltioitunut. Kyytiäni odotellessa istuin selailemaan kirjoja ja olisin voinut jäädä vaikka loppupäiväksi. Jo kirjojen etsiminen ja tutkiminen hyllyissä oli ihanaa...mutta istua vielä RAUHASSA selailemaan... Se hiljaisuus ja verkkaisuus... Se on jotenkin aivan eri maailma...
Mukaan tarttui 2 kierrätys käsityökirjaa,Arto Mellerin Runot ja 100 tarinaa tulipunaisesta kukasta.
Kesä on tuntunut kesälle. Kaikenlaista on tapahtunut,hyvää ja pahaa. Enimmäkseen kuitenkin hyvää. Yritän keskittyä siihen. Pari kuvaa taas viime päiviltä.
Lenkillä muutaman koiran kanssa. Oli myös muutama itikka.
Tässä järvessä oli todella likainen vesi. Iholle jäi ällöttävä ruskea likakerros. Ennen ei ole tuommoista ollut...
Piun kanssa pyöräilimme piiiitkästä aikaa ja heti alkuun 12-13km. Mukavaa oli. Tahtoisin polkupyörän. Olimme myös mätsärissä,jossa meni todella mukavasti. Kuopion kvn numero tuli tänään.
),mutta meillä on yhteiset juuret. Ilman nuita kolmea lapsuuteni olisi ollut paljon rankempi.
Ennen ei ole tuommoista ollut...
